Vaikka toimimme ICT-alalla, olemme vuosia sitten luopuneet perinteisistä tekniseen osaamiseen keskittyvistä haastatteluista. Nykyään haluamme perehtyä ennen kaikkea hakijan persoonaan, koska ahkera työntekijä ja hyvä ihminen on luotettava työntekijä ja loistava kollega. Vaadimmekin, että työntekijä on ennen kaikkia oppimiskykyinen ja -haluinen, motivoitunut ja sinnikäs. Tapaamisen alussa teemmekin hyvin selväksi, että kyseessä ei ole haastattelu vaan tilaisuus, jossa potentiaalinen jidokalainen tutustuu niin perusteellisesti kuin vain mahdollista mahdollisesti tulevaan työpaikkaansa ja työkavereihinsa (kierrämme myös työntekijöidemme luona). Tässä tapaamisessa Jidokan tehtävä on kertoa yritysarvoistamme (välittäminen, rehellisyys/avoimuus, tasa-arvo) sekä kuvata vaatimuksemme, odotuksemme ja asettaa selkeät raamit yhteistyölle. Tämän jälkeen hakija ottaa pallon ja palaa meille muutaman päivän sisällä, mikäli näkee meissä potentiaalisen työnantajan. Tapaamisen päätteeksi pyydämme myös palautetta tilaisuudesta myöhemmin sähköpostitse tai puhelimitse.
Pari viikkoa sitten meillä vieraili eräs kaveri. Olen erittäin kiitollinen hänelle ja arvostan häntä siitä, että hän antoi rehellistä palautetta. Kaveri oli tosi fiksu, määrätietoinen, tarkka ja tasapainoinen. Hän ei kutenkaan tykännyt tapaamisestamme. ☹ Tapaamiseen hän edelleenkin viittasi haastatteluna, johon mm. ei sovi osallistua huppari päässä (minulla oli sellainen). Kyseessä ei siis ollut perinteinen ”virallisen oloinen” haastattelu, vaan joustava ja rento tutustuminen yritykseen ja siinä työskenteleviin ihmisiin sellaisinaan, kuin he työarjessaan ovat. Eli hyvin meni: alkutapaamista pidemmälle emme päässeet, koska heti selvisi, että arvomaailmamme eivät kohdanneet.
Kirjoittaja
Alex, liiketoimintavastaava